Hongkong – 7 miljoonaa kiinalaista ja me

Singaporen pätsistä siirryimme hieman siedettävämpään ilmastoon Etelä-Kiinan merelle, Hongkongiin. Autonominen kaupunki on osa Kiinan Kansantasavaltaa, mutta 14 vuotta sitten päättynyt Ison-Britannian hallintokausi on jättänyt pysyvät jäljet Hongkongin ilmeeseen ja ihmisiin. Iso osa paikallisista kykenee keskustelemaan englanniksi ja esimerkiksi metrossa kaikki opasteet ovat myös Lontoon kielellä. Puhutuin (n. 90% väestöstä) kieli on kantoninkiina, joka eroaa suuresti ”virallisesta” mandariinikiinasta.

Näkymä Hongkongin saarelle, taustalla kaupungin korkein talo (IFC2) ja etualalla Star Ferry -lauttoja

Kaupungin vanhan päärautatieaseman kellotorni Kowloonin eteläkärjessä

Saavuimme kaupunkiin hämärän jo laskeuduttua, joten Hongkong näyttäytyi meille heti kaikessa valo- ja väriloistossaan. Katselimme koko taksimatkan monttu auki 40–50 -kerroksisia asuintaloja ja värikkäitä mainoskylttejä. Hostellimme ei sijainnut varsinaisella Hongkongin saarella, vaan kaupungin uudemmalla puolella, Kowloonissa. Kun pömähdimme taksista keskelle Argyle Streetiä, tajusimme ensi sekunnista alkaen, että tämä on todellinen suurkaupunki. Kaupunginosa oli nimeltään Mong Kok, joka on joidenkin tietojen mukaan asukastiheydeltään maailman väkirikkaimpia alueita (n. 150 000 ihmistä / km²...!). Talot ovat ulkoapäin todella kämäsen näköisiä, joten itse hostellihuoneen siisteys yllätti meidät positiivisesti. Ehdimme jo ensimmäisenä iltana tutkailla hieman lähiympäristöä, josta löytyi muun muassa Ladies’ Market -niminen basaarialue. Sen kapeilta kujilta löytyy rihkamaa, halpoja rytkyjä ja kaikkea mahdollista turistikrääsää. Ihmispaljous oli jotain sanoinkuvaamatonta, eikä sitä oikein perus pokkarikamerallakaan saanut vangittua.

Ladies' Marketin vilinää

Perus julkisivu Mong Kokissa...

Hassuja 16:sta hengen pikkubusseja

Nukuimme suhteellisen myöhään ensimmäisenä aamuna, kunnes kampesimme itsemme ylös, ulos ja kohti Victoria’s Peakia. Viisi ja puolisataa metriä korkea vuori kohoaa paikoin lähes pystysuoraan ylöspäin ja reiluun puoleen väliin pääsee näppärästi köysiraitiovaunulla. Matkan aikana avautuivat upeat näkymät Hongkongin yli – harmi vain että päivä oli hieman utuinen, emmekä sen takia saaneet vuorelta järin vaikuttavia kuvia. Kapusimme korkeimmalle huipulle jalkaisin: hikistä puuhaa! Victoria’s Peakin vehreistä maisemista suuntasimme takaisin kaupungin sykkeeseen, Statue Squarelle. Siellä pällistelimme hassuja kaksikerroksisia raitiovaunuja sekä jokasunnuntaista filippiiniläisten ulkoilmapiknikkiä. Arvioiden mukaan kaupungissa asuu noin 150 000 filippiiniläistä, tehden lähinnä sisäkkö- ja muita hanttihommia. Sunnuntai on heille tärkeä päivä kahdestakin syystä: se on viikon ainoa vapaapäivä ja kristillisinä heille myös pyhäpäivä. Kävimme hieman hostellissa viilentäytymässä ja sitten suuntasimme ravintolaan. Löysimme erinomaisen japanilaisen ravintolan, jossa Anna söi mielettömän hyvää sushia ja Antti nautiskeli ”hot potista” eli tulikuumassa pannussa tarjoillusta riisiateriasta. Ja otimme, tietenkin, yhdet aidot japanilaiset Asahi-oluet kruunaamaan kokonaisuuden.

Köysiraitiovaunu

Näkymä Victoria's Peakilta koilliseen

Victoria's Peakin vehreitä maisemia

Kaksikerroksinen raitiovaunu, jäänne brittien hallintokaudelta

Statue Square

Sushia ja hot pot. Oli sen verran kova nälkä, ettei tajuttu ottaa kuvaa ennen syömisen aloittamista :(

Maanantaina pyörähdimme Kowloonin eteläkärjessä ihailemassa näkymiä Hongkongin saarelle päin. Rannassa oli myös kulttuurikeskus, jota pidetään yhtenä viime vuosisadan pahimmista arkkitehtonisista fiaskoista. Ja ihan syystä: ikkunaton, vessakaakeleilla päällystetty mötti on karmaisevan ruma. Kiersimme myös Kowloonin puiston, joka on kuin minikokoinen New Yorkin Central Park. Sen rauhallisilla penkeillä voi karistaa suurkaupungin pakokaasut keuhkoistaan ja kiireet jaloistaan, tai käydä pulahtamassa hienossa maauimalassa. Tsekkasimme myös samalla suunnalla sijainneen pahamaineisen Chungking Mansionsin, joka on reppureissaajien, hämärähemmojen ja intialaisperäisten myyntimiesten (l. tyrkyttäjien) suosima majapaikka. Eipä ollut kovin miellyttävänoloinen paikka…

Kowloonin puisto ja perus asuinkerrostalo...

Seuraavana päivänä suuntasimme englantilaistyylisellä kaksikerrosbussilla Hongkongin saaren eteläpuoliskolle, Aberdeeniin. Se oli ennen brittien saapumista saaren suurimpia kalastajakyliä, ja tuosta kulttuurista oli vielä selkeitä jäänteitä. Käväisimme myös Stanleyn kylässä, joka oli aina yhtä ihanien brittituristien kansoittama. Söimme hyvät sapuskat ja kävimme Smuggler’s Inn -nimisessä mahtavassa kuppilassa juomassa parit virvokkeet. Basaarikujalta tarttui myös kovan tinkaamisen jälkeen mukaan kaksi kiinalaista leijonapatsasta. Kotimatkalla kurvasimme kuuluisan Happy Valleyn laukkaradan ohitse; harmi ettei vierailumme ajankohtaan osunut yksiäkään laukkakisoja!

Aberdeenin satama-aluetta

Hienon "merirosvobaarin" logo

Illemmalla suuntasimme Temple Streetin iltamarkkinoille, jotka muistuttivat hyvin paljon Ladies’ Marketin kojuja: paljon krääsää, paljon halpoja kuppiloita ja ennen kaikkea paljon ihmisiä. Päätimme käydä syömässä perinteistä hongkongilaista ruokaa eli dim sumia. Ne ovat eräänlaisia pikkunaposteltavia, muistuttaen tässä mielessä espanjalaisia tapaksia. Tilasimme viisi eri ruokalajia, mutta yhtäkkiä pöytäämme tuli kuudes ruokalaji, sitten seitsemäs, kahdeksas ja vielä yhdeksäskin! Pienen päättelytuokion jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tarjoilija toi meille sekä meidän että naapuripöydän tilaukset. Henkilökunta ei osannut englantia edes auttavasti, ja kieroja etelä-kiinalaisia kun ovat, yrittivät vielä laskuttaa meitä kaikista yhdeksästä ruokalajista! Huomautimme asiasta, jolloin tarjoilija esitti (huonosti) hämmästynyttä ja toi meille uuden laskun. Näitä valkonaamoja ei niin helposti huijattukaan ;)

Anna ja 9 dim sumia :D

Nathan Road, Kowloonin vilkkain tie

Keskiviikkona oli vuorossa päiväreissu Cheung Chaun saarelle, jonne pääsee Hongkongista pikaveneellä reilussa puolessa tunnissa. Kyseessä on idyllinen ja leppoisa saaristolaiskylä, jonka syrjäisemmillä kujilla englantia ei todellakaan kuule. Vaeltelimme mutkaisilla kujilla ja kävimme muun muassa katsomassa kuuluisan 1800-luvulla eläneen hongkongilaisen merirosvon piileskelypaikkaa saaren länsirannalla. Eipä ollut kummoinen lymykolo, mutta muuten maisemat olivat komeat! Cheung Chaulla oli myös siisti pieni ranta – ja mikä tärkeämpää: se oli haiverkolla varustettu. Istuskelimme rannalla pari tuntia auringonpaisteesta ja leppoisasta merituulesta nauttien.

Cheung Chaun pikkukujia

Jotain paikallista kala"herkkua"... ei maistettu :D

Anna 'Buddha' Vuorisen meditaatiohetki rannalla

Haihyökkäyksistä (ihan aiheesta) varoitteleva kyltti Cheung Chaun rannalla

Merirosvojen lymyluola

Kävimme reissun jälkeen kämpillä siistiytymässä ennen Centraliin eli keskustaan lähtöä. Näpsimme kuvia sekä Kowloonin puolelta että kuuluisan Star Ferry -lautan kyydistä. Pokkarikamerallamme ei mitenkään saanut vangittua yöllisen Hongkongin vaikuttavuutta, joten suosittelen kirjoittamaan Googlen kuvahakuun esimerkiksi ”Hong Kong by night” :) Anna on alkanut keräämään Hard Rock Café -paitoja, joten suuntasimme Lan Kwai Fongin baarialueelle, jossa Hongkongin HRC sijaitsee. Anna osti hienon sinisen Hard Rock Café -paidan, nautimme livebändin hyvästä show’sta ja Antti söi yhden elämänsä parhaista hampurilaisista. Onnistunut ilta jatkui Lan Kwai Fongin baareja kierrellen.

 

 

Hyvät hampurilaiset oli, Antti suosittelee!

Viimeisenä päivänä suuntasimme Causeway Bayn shoppailualueelle muun muassa metsästämään Antille Niken uusia nappulakenkiä, joita ei ainakaan vielä syyskuun alussa saanut Suomesta kuin Niken nettikaupasta. Olimme kiertäneet jo aikaisempina päivinä kaupungin Nike-kauppoja läpi, mutta jostain käsittämättömästä syystä yhdessäkään ei myyty fudiskenkiä! Hongkongilaiset lienevät siis enemmän penkkiurheiluihmisiä, onhan kaupungin suosituin ”urheilulaji” laukkakilpailut… No, yhdessä Causeway Bayn suurista kauppakeskuksista Anttia vihdoin onnisti: kengät löytyivät, vieläpä oikean kokoiset sellaiset. Kiertelimme myös alueen muita kauppakeskuksia ja levähdimme välillä kahviloissa. Bank of China Towerin 42. kerroksessa on ilmainen näköalatasanne, josta kävimme tiirailemassa maisemia. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata hostellille hakemaan rinkat ja kääntää nokka kohti lentokenttää. 

Bank of China Towerin näköalakerroksesta - harmi kun oli taas utuinen päivä!

Hengästyttävä, häkellyttävä, haiseva, häikäisevä, huvittava, hektinen. Hongkong on kaikkea tätä ja vielä enemmän. Metropolin syke, valot ja ihmispaljous veivät meiltä kuudessa päivässä jalat alta. Kontrasti Singaporeen oli valtava; siinä missä Singapore oli muovinen, siisti ja jollain tapaa virkamiesmäinen, Hongkong oli aito, rosoinen ja eloisa. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka kaikille, joita väenpaljous ei ahdista eikä suurkaupungin hälinä häiritse! 

Näkymä hostellin ikkunasta Argyle Streetille... "muutama" kiinalainen liikkeellä