Chiang Mai - Pohjois-Thaimaan ruusu

Helluri hei!

Sunnuntaina päätettiin sitten suunnata Phuketin lentokentälle ja lentää kohti Pohjois-Thaimaan ruusua. Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, joidenkin lähteiden mukaan vain 160 000 asukkaan kylä. Verrattuna siis Bangkokin miljooniin ihmisiin, Chiang Mai on huomattavasti pienempi kyläpahanen. Kaupunkia voidaan pitää eräänlaisena "kulttuurikohteena", sillä se on yksi Thaimaan vanhimmista kaupungeista ja on todellinen temppelien paratiisi. Tähän aikaan vuodesta pohjoinen on selkeästi viileämpi kuin eteläinen Thaimaa: päivällä lämpötila kohoaa aina noin 30 asteeseen, mutta illalla elohopea laskee vain 20 asteeseen ja yöllä jopa lähelle 15:sta. Pakkasimme siis farkkuja ja neuleita mukaan ja niitä on todellakin tarvittu (ainakin Anna the Vilukissa).

Sunnuntaina laskeuduimme jo puolenpäivän jälkeen lentokentälle, joka sijaitsee vain muutamien kilometrien päässä keskustasta. Suuntasimme heti turdeilemaan kaupungin vanhaan keskustaan, jota ympäröi vanha tiilimuuri. Muurista on tosin enää muutama porttisisäänkäynti jäljellä ja muuten muurin tilalla kulkee kanava, josta voi nähdä missä vanhan kaupungin raja sijaitsee. Sunnuntai-iltasin vanhan kaupungin kujilla on perinteiset sunnuntaimarkkinat, josta löytyy vaikka millaista kenkää, vaatetta ja korua. Päivällä paikalliset kaupustelijat olivatkin jo vallanneet katuja ja pystyttelivät kojujaan. Illalla riensimme kadulle ja päästimme sisäiset shoppailijamme irti. 

Kaupungin itäinen portti, Thapae Gate

Vanhempaa eurooppalaishenkistä arkkitehtuuria

Sunday Night Marketin valmistelut käynnissä

Vallihauta

Sunday Night Market täydessä tohinassa!

Tanssiesitys temppelin pihalla... Tärykalvot vuotivat verta tämän kirkumisspektaakkelin jälkeen :D

Buddha

Maanantaina oli vuorossa vanhan kaupungin temppeleiden katsastaminen. Kuten aikaisemmin totesimmekin, Chiang Mai on todellinen temppelien kaupunki; yhteensä temppeleitä on alueella kymmeniä tai lähes satoja. Päätimme kuitenkin keskittyä muutamiin tärkeisiin ja kiinnostavimpiin kohteisiin. Kiersimme Chiang Main vanhimman, suurimman sekä muuten vaan hienoimman temppelialueen. Vanha temppelialue "Wat Chiangmui" on yli 900 vuotta vanha ja tämän pystyikin huomaamaan temppelin sisällä olevista koristeluista. Normaalisti temppelit ovat täynnä kultaa ja loistetta, mutta vanhan temppelin sisällä oli seinämaalauksia ja kullalla maalattuja koristeita. Alue oli todella upea ja tunnelmallinen! Suurimman temppelialueen keskellä pönötti korkea kivimohkäle, jonka huipulla eräänlaisessa kolossa komeili Buddha-patsas. Jonkin verran temppeleitä nähneenä, voi yllä sanoa, että tämä suurin temppeli on nimensä ansainnut.

Restauroitu muurinpätkä

Wat Chiangmui

Pääalttari

Komea puutarha, kuten temppeleissä useimmiten

Seinämaalauksetkin olivat hienoja

Kolme Kuningasta -patsas

Istuva Buddha pikkuveljineen Wat Pra Singhissä

Munkki chillailee

Munkki kouluttaa koulupoikia "virsien" laulamisessa

Kaupungin "peruspilari" ja pilkottava Buddha

Illalla rohkenimme sitten katsomaan Thai Boxingia paikallisella Bangla Roadilla. Thai Boxing -näytöksiä oli tarjolla todella monessa paikassa ja hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin Phuketissa. Patongilla kehdataan pyytää jopa 1000–1200 BHT, kun taas Chiang Maissa 400–600 BHT!  Otteluita oli yhteensä kahdeksan, lähtien aina 35kg teineistä 78kg kansainväliseen otteluun. Kansainvälisessä ottelussa otteli Britti sekä paikallinen mies, yllättäen brittikaveri otti nenäänsä, vaikkakaan ei niin pahasti kun oli odotettavissa. Loppuilta vietettiin samassa pöydässä istuneiden brittiläis- (naispariskunta) ja tanskalaispariskunnan kanssa Changia ja ämpäreitä juoden :D

Areena päivällä...

... ja illalla. Menossa <35kg ottelu

Sitten vähän "isompaa" karjua kehään (oliskohan ollut <48kg...)

<56kg ...!

Illan tunteita kuohuttanein ottelu: valkonaama-britti vastaan paikallinen soturi. Kuvassa näkyy perinteinen "pullistelutanssi" ennen varsinaisen ottelun alkua

Tiistaina kiertelimme ankarasti kaupungin eri basaareja, tällä kertaa tietty täsmäostos mielessämme. Anna oli jo pidemmän aikaa halunnut Buddhan päätä esittävän patsaan tai veistoksen. Armottoman metsästämisen jälkeen löysimme juuri oikean kokoisen ja oikean värisen Buddhan pään, vieläpä oivaan hintaan. Menimme jo aikaisin takaisin kämpille, koska huomenaamulla odotti aikainen herätys…

Norsusafari! Koko matkan kohokohta oli käsillä ja heräsimme enemmän tai vähemmän pirteinä jo seitsemän aikoihin. Innosta täristen hyppäsimme minibussiin ja lähdimme ajamaan lounaaseen, kohti Chang Siamin elefanttitarhaa. Ajomatkan alussa maasto oli aavaa, riisipeltojen täplittämää tasankoa. Matkan edetessä maasto alkoi kumpuilla ja riisipellot vähentyä, kunnes vihdoin olimme jo ihan rehellisessä viidakossa, jonka keskellä möykkyinen asvalttitie mutkitteli. Tunnin kuluttua saavuimme perille ja näimme ensivilauksen päivän päätähdistä eli ronsuista. Chang Siam -leiri on jyrkässä raivatussa rinteessä, joenuoman äärellä. Alhaalla päämajalla saimme aidot mahoutin (elefanttikouluttajan) kamppeet niskaan ja lyhyen mutta ytimekkään ohjeistuksen norsujen komentamiseen. Kyytiin/pois, eteen, taakse, vasen/oikea ja seis – muuta ei tarvitakaan! Lyhyen oppituokion jälkeen ryhdyimme luomaan kontaktia norsujen kanssa ruokkimalla niitä banaaneilla. Eläimet olivat tohkeissaan, ja niin olimme mekin. Hemmotteluhetken jälkeen pääsimme viimein norsun selkään. Ensimmäinen ratsumme oli nimeltään Dodo, 4-vuotias nuori uros, jota kouluttajat luonnehtivat poikkeuksellisen älykkääksi veijariksi. Ratsastimme molemmat pienen lenkin Dodon selässä, mahoutien avustamina. Alkulämmittelyn päätteeksi saimme molemmat kiitokseksi isot märät pusut Dodolta.

Mahout-vermeet päälle! Huomaa Antin hattu mallia siirtomaaherra

Anna antaa pikkutytölle banskuja

Dodolta mojova moiskautus poskelle :D

Dodo tohkeissaan, Anna kauhuissaan...

TRÖÖT!

Ajokoulu

Pienen tauon jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin. Anna nousi jo ennestään tutun Dodon kyytiin, mutta Antti söi rohkeana rokan, ja hyppäsi täysikasvuisen urosnorsun selkään. Tämä yli kolmetonninen ja noin kolme metriä korkea järkäle oli kunnioitusta herättävä näky. Lähdimme ronsujen selkään yhdessä mahoutien kanssa, jotka avustivat meitä alkumatkasta ja myöhemmin kinkkisissä kohdissa. Kiersimme pienen mäkisen polun viidakossa ja yritimme parhaamme mukaan ohjastaa näitä jättiläisiä, mutta enimmäkseen laihahkoin tuloksin :D Etenkin Antin ohjastama jääräpää oli sen verran välinpitämätön, että vain murto-osa käskyistä johti toivottuun tulokseen. Matka taittui norsumaiseen tyyliin hitaasti mutta varmasti. Matkan loppuvaiheilla suoritimme norsujen vaihdon, eli Anna pääsi jättiläisen selkään Antin ratsastaessa innokkaalla ja ketterällä Dodolla. Palattuamme joelle, oli vuorossa kylpyhetki. Vesi oli norsujen(kin) mielestä sen verran kylmää, että varsinkaan isompaa möhkälettä ei pulahdus kauheasti innostanut. Dodo sen sijaan meni pienen suostuttelun jälkeen pulikoimaan oikein toden teolla, jopa sukellellen välillä. Joessa temmeltämisen jälkeen meidän olikin aika heittää hyvästit näille mahtaville otuksille.

TÖTTÖRÖÖ! MATKAAN!

Iso jytky

Anna ja Dodo

Like a boss

Kokovertailua :)

Dodon juomahetki

Ratsujen vaihto, Anna pääsi möhkön niskaan

Antti ja mini-Dodo

Dodo möyrii joen hyisessä syleilyssä

Mahtava veijari, ikävä tuli :(

 Iltapäivällä patikoimme viidakossa muun muassa suurelle vesiputoukselle ja vuoristoheimokylään. Vesiputous oli mahtava, niin mahtava että Antin oli ihan pakko käydä hieman suihkuhieronnassa sen ”hellässä” huomassa. Vuoristokylässä asuvat ihmiset ovat osa suurempaa Karen-heimoa, joka on siirtynyt Pohjois-Thaimaahan Burmasta ja muualta pohjoisesta. Kylä oli askeettinen, noin 35 perheen asuttama tiivis yhteisö. Jokaisella perheellä oli kotieläiminä kanoja, sikoja ja vesipuhveleita, minkä lisäksi he uurastivat pitkää päivää porrastetuilla riisipelloilla. Thaimaan hallitus on viime aikoina avustanut vuoristolaisheimoja huomattavasti, ja tässäkin kylässä oli ilmainen vesipiste ja sähköt; yhdessä mökissä oli jopa televisio! Kokemus oli hieno, vaikkakin aika järjestetty. Päivän viimeinen ohjelmanumero oli bambulautalla laskettelu pitkin koskista jokea. Onneksi kapteenimme ”Jack Sparrow” oli sen verran kova luu, että isommistakin tyrskyistä selvittiin pelkillä kastuneilla vaatteilla. Hyvästit viidakolle ja tunnin kyyti kotiin. Olimme jo aiemmin viikolla käyneet patsastelemassa paikallisen nuoren kundin hienoja Buddha-maalauksia taidebasaarissa. Tänään päätimme käydä vielä kerran katsomassa yhtä öljyvärimaalausta ja pienen tinkaamisen jälkeen päätimme tehdä kaupat. 120x150 kokoinen jättibuddha miellytti meidän molempien silmää, koska sympaattisen maalarin tyyli yhdisteli hauskasti klassista ja modernia. Tämän jälkeen olimme sen verran uupuneita, että pistimme päät tyynyyn jo hyvissä ajoin.

Vesiputous

Vesihieronta teki terää :D

Kotipossuja vuoristokylässä

Kylämeininkejä. Huomaa lehdistä tehdyt vesikatot :)

Joella

Asumuksia...

Tutkimusmatkalla!

 Torstaina heräsimme aikaisin check-outiin. Jätimme tavarat hotellimme (aivan loistava paikka muuten, kaikki oli erinomaista ja hintaa vain 10€/huone/yö!) säilytyshuoneeseen ja marssimme vielä kerran Chiang Main kaduille. Tsekkasimme paikallisen, länsimaisilla standardeilla saastaisen, ruokatorin ja kaupungin hienon puiston. Kävimme jalkahieronnassa lievittääksemme reissussa kärsineitä tassujamme ja söimme kerrassaan erinomaista nuudelikeittoa. 

Kokonaisuudessaan Chiang Mai oli todella vierailemisen arvoinen! Ihana pikkunen kaupunki, jossa oli hyvää ruokaa ja mielettömät shoppailumahdollisuudet. Lisäksi viileämpi ilmasto teki kaupungissa hengailun mahdolliseksi ja illalla oli kiva laittaa farkut jalkaan pitkästä aikaan!

Ruokatorilta - näky mahtava, haju hirveä :D

Kaupungin läpi virtaava Ping-joki. Bambunuitto menossa.

Kukkatorin väriloistoa

Suojelusjellona

Kalahoito :D Kutitti niin maan penteleesti, mutta jalkapöydät olivat käsittelyn jälkeen kuin vauvan perskannikat!

Anna altaalla

Perinteinen kantoke-ateria: siannahkaraksuja, vihreää chilitahnaa (tappavan tulista), tomaattisoosissa haudutettuja lihanpaloja, korianterilla höystettyä jauhelihapossua ja väkevää pippurisalamia. NOM NOM NOM!

Kaupunginpuisto

Paikallinen kulkuneuvo songthaew (suom. "kaksi lautaa"), joka on eräänlainen bussin ja taksin välimuoto.

Näihin Buddhan kuviin, näihin lämpimiin tunnelmiin!